torstai 17. tammikuuta 2013

7 syytä tatuoinnille

Otin tuossa syksyllä Superman -logon tatuointina käteeni. Kyseessä oli ensimmäinen tatskani ja moni onkin sen jälkeen kysellyt syitä noin "mainstream" -kuvan ottamiselle. Koska mulle tatskan on oltava merkityksellinen, ni halusinkin vähän paljastaa niitä monia syitä, miksi otin juuri tuon.

1. Koen olevani oman elämäni supersankari - ois siistii, ku muutki tuntis niin omien elämiensä kohdalla.

2. Koen olevani miesten joukossa varsin erottuva poikkeus, joten siksi "superman" .

3. Oon leffafriikki ja kunnioitan hirmuisesti sarjismaailmaa, vaikken ite oikeestaan oo ikinä ollu hyvä lukemaan mitään..

4. Jotenki tuo antaa mulle ison muistutuksen, sillonku on eniten maassa. Se sanoo, että mussa on voimia sisällä ja selviin mistä vaan.

5. Bon Jovi oli ensimmäinen yhtään rokimpi bändi, jota aloin kuuntelemaan jo tosi nuorena ja sitä bändiä on kiittäminen melkein kaikesta mun musikaalisesta kehityksestä. Ja Jonillahan on tuommoinen saman tyylinen tatuointi.. joten se on myös kunnianosoitus kyseiselle bändille, joka on edelleen iso osa elämääni. Olen kuitenkin tyytyväinen, ettei tätä kovin monet ymmärrä "fanitatuointina".. Someday I'll Be Saturday Night!

Lisäksi tuolla S-kirjaimella on tuossa omat merkityksensa, niistä esimerkkeinä:

6. Tuo on otettu mun siviilipalveluksen koulutusjakson viimeisenä iltana - muistuttaen mua aina sivariudesta ja aseettomuudesta, sekä kaikista niistä hienoista hetkistä, joita Lapinjärvellä vietin.

7. Mun elämän suurimman rakkaudenkohteen nimi alkoi S-kirjaimella. Nyt toi tatska muistuttaa mua siitä, että kaikki on mahdollista.. rakkaus voi olla täydellistä ja semmoista leffamaista.. joku päivä löyän jonku muun, kenen kanssa tunnen itteni kokonaiseksi ja kelle voin olla Supermies (: En varmasti ikinä tatuois kenenkä oikeen ihmisen nimeä ihooni, mut tuossa se on silti sillee huomaamattomasti aina lähellä sydäntäni<3
















tiistai 15. tammikuuta 2013

"These dreams are worth waiting for"

Moi,

Mulle kuuluu hyvää. Oon löytäny taas uutta vaihdetta elämälleni ja uudellä bändillänikin (Six Inch - tsekatkaahan: www.facebook.com/SixInchBand) tuntuu lähtevän pikkuhiljaa pyörät liikkeelle oikein kunnolla. Oikeestaan ainoa asia tän jatkuvan yksinäisyyden lisäksi, mikä tällä hetkellä vähän ahistaa on tämä valtion leikkikoulu, jota yritän parhaani mukaan suorittaa. En halua valittaa, tykkään duunistani sikäli ja hyviä tyyppejä on työkavereina, sekä saan olla muutenkin kivojen ihmisten kanssa tekemissisä ja mukavassa ilmapiirissä. Mutta silti on ollut todella hankala sovittaa aikaisempaa elämääni tähän uuteen rytmiin. Tavallaan tuntuu, että hukkaan jokaisesta päivästäni 8 tuntia johonkin vähemmän tärkeään ja vähän merkityksettömään, kun voisin käyttää senkin ajan jahdatakseni unelmiani. Mutta sentään opin varmasti tämän vuoden aikana, että kun tästä vapaudun, niin jaksan vielä isommalla motivaatiolla työskennellä niiden unelmien saavuttamiseksi, vaikka 14 tunnin päiviä kokoajan. Tosin joku mun sisällä sanoo, että tälläkin on joku kiero tarkoitus. Jonku mulle vasta tulevaisuudessa selviytyvän asian takia matkustan viikoittain kotipaikkakunniltani takaisin Petäjävedelle maanantaiaamuksi klo 0800 ja raataa täällä hemmetin pitkää päivää..

Mutta tällä hetkellä nimittäin tuntuu, että aika loppuu kesken. Herään yleensä kuudelta, käyn joko aamulenkillä ja suihkussa tai sitten luen tai teen jotain työjuttuja.. pyrin menemään seitsemän ja kahdeksan välillä duuniin, josta pääsen 8 tuntia myöhemmin pois. Yritän jatkuvasti saada vähän ylityötunteja, jotta olisi helpompaa saada joku tarvittava päivä vapaaksi esimerkiksi bändin keikkaa varten. Käytännössä olen takaisin kämpillä neljän ja kuuden välillä iltapäivällä. Siihen jää semmoinen viitisen tuntia, ennenkuin pitää alkaa käymään iltatoimille ja nukkumaan. Yksityisyrittäjämäisenä ihmisenä olen tottunut joko tekemään asiakastöitä tai kehittämään itseäni monta tuntia päivässä.. tällä hetkellä sille jää aikaa ehkä 1-2 tuntia.. koska aloin viime vuonna soittamaan kitaraa aktiivisemmin, ja se on mulle edelleen erittäin uusi soitin, pyrin soittamaan sitä päivittäin - edes sen 30 minuuttia. Syntikoitakin pyrin soittamaan muutamaan otteeseen viikossa ja jotenkin pitäisi myös olla äänittämässä ja tekemässä kahta eri bändin levyä tässä alkuvuodesta. Haluisin toteuttaa myös omia valokuvausprojektejani aina silloin tällöin, kirjoitella lyriikoita ja tehdä omia biisejä.. noihin oikeesti panostaminen vaan tuntuu jäävän siitä kiinni, että osuisiko vapaa viikonloppu. Voin kertoa, että niitä osuu tälläiselle valokuvaajamuusikolle aika vähän. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa on kokoajan pieni tuli perseen alla, että hipin pitäisi mennä pesemään hampaat, laittaa urheiluvermeet aamuksi valmiiksi ja mennä peiton alle.

Kerroin alussa unelmista. Monet onki kysyny multa, että mitä ne mun unelmat on. Niitä on oikeestaan kolme sellaista isoa unelmaa.. mikään ei ole saavuttamattomissa, mutta vaativat silti paljon toteutuakseen.


1. Tehdä elääkseni jotain, jota oikeasti rakastan.

Minuu on aina kammottanu ajatus, että heräisin aamulla duuniin, jonne en haluaisi mennä.. menisin sinne vaan, jotta selviäisin ja jotta pysyisin oravanpyörässä. Mä haluisin oikeesti ihan mielettömästi, että voisin elääkseni toteuttaa intohimojani. Tällä hetkellä se vois olla joko valokuvaamisen tai musiikin alalla, mutta myös näytteleminen, mallin duunit ja elokuva-ala kiinnostaisi, tosin ei musta varmaan oo niistä mihinkään. Musiikinkin suhteen se vaatisi sitä, että joku mun bändi breikkaisi läpi ihan tosissaan ja huomaisin vaan jossain kohassa eläväni sillä - en halua musiikkia itessän ajatella rahan kautta, joten en osaisi toimia ammattimuusikkona, enkä esimerkiksi säveltäjänä muille tahoille. Tää kaikki lähtee ahkeruudesta ja siitä, että on valmis lyömään sitä päätänsä seinään. Olemaan aina valppailla ja valmis tekemään kaikkensa. Bändien kanssa se varmastikkin tarkoittaa ihan hirveitä uhrauksia, tehdä alussa keikkoja miinusbudjetilla pikkuklubeilla, jotta saisi edes vähän nimeä.. säästää hitto taskurahoista, että ois varaa tehdä jotain äänityksiä.. raataa, ku hullu sen juttunsa eteen. Oikeestaan pitkälti sama juttu valokuvauksenkin kanssa.


2. Ihan mihin tahansa elämä mua viekään, niin haluan pitää hauskaa ja nauttia kyydistä.

Tää menee tavallaan samaan osastoon tuon edellisen kanssa. Toki, jos elääkseen tekee semmosta, mistä nauttii, niin varmasti myös vapaa-ajalla osaa ottaa ilon irti kaikesta. Oon hyvä iloitsemaan pienistä asioista ja siksi uskonkin, että tää on ehkä se helpoin näistä kolmesta tavoitteesta. Haluun matkustaa, tavata uusia ihmisiä, soittaa rokkikeikkoja, katsoa maailmaa etsimen läpi, olla romanttinen, ihastua, rakastua.. ylipäätänsä haluun keskittyä positiivisiin juttuihin, enkä jäädä liiaksi murehtimaan surkeita juttuja. Pahoja juttuja tapahtuu ja pahuutta on hirveesti maailmassa, mutta jos jää himaan murehtimaan jotain semmoista, niin voi käydä hassusti.


3. Haluisin löytää sen toisen puoliskoni.

Tää tuntuu aina ikuisuusprojektilta. Ihastun nimittäin ihan tosi helposti, mutta ujouttani en tietenkään ole kovin nopea tekemään mitään hirmusuuria siirtoja kovinkaan nopeasti. Yleensä joku äijjä, jolla on jotku nopean toiminnan joukot, ehtii viedä sen mimmin, ennenku kerkeen edes avata suutani - ymmärrän, että nopeet vie hitaat. Tai sitten yksinkertasesti musta ei olla kiinnostuneita.. joissain tapauksissa mimmi paljastuu sekopääksi tjms. tai, jos kaikki muu menee putkeen, ni sit mun ja sen mimmin välille ei vaan synny semmoista oikeaa tunnetta tai se kuolee alta aikayksikön - minkäs teet.

Sitä vaan kovin kaipaa, että ois joku kenen kanssa jakaa kaikki ja jonka läheisyyteen käpertyä näin kylminä talvi-iltoina.. eikä fiilistä helpota yhtään se, että toi kämppis on niin umpirakastunut ja tässä kämpillä saan sitä sitten itsekkin todistaa.. Hieno tunne se muistaakseni onkin :) Toisaalta, eipä tähän mun tän hetkiseen elämäntilanteeseen oiskaan mitenkä kovin helppo astua.. oon ajatellu, että mun on varmasti fiksumpaa vaan sinkkuilla tää palvelusvuosi ja miettiä tämmöisiä sitten vähän myöhemmin.. mutta silti sitä toivoo, että joku päivä saisin tehdä jonkun onnelliseksi :)



Mä olin just luonu kauniin taivaan. Sitä tsiigailin ja mietin vaan:
"Ennenku voin täältä lähtee, ni ois kiva tavata pari tähtee"
Kuva: Miika Ojanen